Tämä vuosi on ollut omituinen. Ensin ajattelen jotain ja seuraavan kerran kun huomaan, olenkin jo siellä, mikä hetki sitten oli vain ajatus. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, joilta olen oppinut paljon ja joita kunnioitan suuresti. Sellaisiin uusiin ihmisiin, jotka ovat minulle jonkin sortin idoleita lajeissaan. Olen valtavan kiitollinen kaikille, jotka ovat tähän mennessä oppejaan jakaneet ja mukaan ottaneet. KIITOS!

Olen viimeisen viikon viettänyt kotona aikaa opettamalla koiralle kaikenlaisia temppuja. Toiset temput ovat alkeita johonkin suurempaan kokonaisuuteen ja jotkut ovat vain yhteistä hauskanpitoa. Olin aivan varma, etten enää osaa opettaa koiralle näitä hömpötyksiä, mitä terriereille opetin. Olen miettinyt myös paljon sitä, että meillä on mielentila ihan päin vittua, kun lähdetään treenaamaan johonkin treenaamisen vuoksi. En tiedä kumpi hermostuu ensin, mutta lopputulos on se, että koira käy ylikierroksilla ja itse kiroilen kuin merimies. Kotona temppuillessa kummallakin pysyy hermot kurissa, koira oppii nopeasti ja itselläkin on kivaa.

Miksi siis treenaaminen on meillä ollut niin kovin takkuista viime aikoina?

Keksin useita syitä. Oma mieliala, joka on onneksi jo parempaan päin, koska ympärilläni on ihmisiä, joiden seurassa on helppo ja hyvä olla. Kokemattomuus on yksi suuri tekijä, jonka vuoksi olen tehnyt ja tulen tekemään tyhmiä päätöksiä. Asiaa lohduttaa se, että jostainhan se on aloitettava ja ikinä ei ole valmis. Olen palkannut Vastia paljon saaliilla ja sitä kautta luonut hirviön. Hirviö on ehkä turhan ikävä ilmaus, mutta välillä on kyllä epäusko iskenyt vahvasti. Vasti on vahvasti saalisviettinen koira, jolla ei olisi tarvinnut saalista hirveämmin vahvistaa. Olen onnistunut luomaan koiraan hektisyyttä, jota siinä ei pentuna ollut. Noh, jälkiviisaus on typeryyttä, joten nyt sitten vain tehdään rauhaa ja laumaharjoitteita tehokuurina ja kiihdyttävä saalispalkka on minimissä. Paljon ollaankin jo edistytty ja keskiviikkona käytiin pahimmassa ylikiehumispaikassa eli treenihallilla tekemässä pitkästä aikaa sellainen tottis, että vieläkin on hyvä mieli.

Yksi, ehkä isoin syy on tavoitteellisuus. Alusta alkaen oli selvää, että pennusta tulee kisakoira. Aluksi Vastin piti suunnata pelastuspuolelle, mutta kun uudistettuna vaatimuksena on kahden lajin, haku ja jälki, osaaminen ja itsellä jäljen tavoitteellisuus tökkikin sitten pahemman kerran, vaihtui suunta. En tiedä päästäänkö Vastin kanssa ikinä montsukentälle näyttämään malikoille vähän Wannabitea, mutta niin pitkälle treenataan kuin mahdollista. Tämä tavoitteellisuus on luonut minulle ohjaajana paineet, jotka tunnistan ja myönnän vasta nyt. Kotona temppuillessa olen uskaltanut ylittää omat rajani kouluttajana, omat itse asettamani ja vääristyneet rajani. Jännitän valtavasti osaanko tehdä mitään oikein, joten käytännössä aina teen kaiken vähän puolittain. Se on ollut metodini elämässä niin pitkään kuin muistan. Ylioppilaskirjoituksetkin meni mielestäni säälittävän huonosti, vaikka ihan ok EMMC-paperit kirjoitin. Tiedän kuitenkin, että jos olisin oikeasti lukenut ja aidosti yrittänyt, voisi tulokset olla LLEM. En uskaltanut yrittää, koska jos ei yritä, ei epäonnistu. Olen huomannut, että Vastin kanssa tämä säälittävä ja jatkuva riman alitus ei toimi. Minun on oikeasti yritettävä tai lopetettava yrittämästä yhtään. Ja Vasti on ja pysyy, joten minun on opeteltava olemaan valmis epäonnistumaan ja tippumaan korkealta ja kovaa.

 Nyt arkikin on taas helpompaa, mutta kyllä murkkukotkotuksia on vielä rutkasti jäljellä. Vaikka olen palveluskoirapuolella ihan keltanokka, osaan onneksi lukea koiria aikas hyvin. Emman kanssa todella oppi olemaan herkkänä pienillekin eleille. Vastin kanssa siitä taidosta on todella ollut apua, koska koira provosoituu herkästi, mutta jos jännittyneisyyteen pääsee heti puuttumaan, tilanne menee ohi smoothisti. 

Ja se täytyy vielä erikseen mainita, että jonkin asteista rauhoittumista on havaittavissa! Nykyään kotona koira osaa jopa olla touhuamatta alvariinsa. Kasvattaja sanoi, kun tähän leikkiin lähdin, että ensimmäinen vuosi, puolitoista on erittäin rankkaa, mutta sitten helpottaa. Vasti on 1,5v 165 päivän päästä. Sitä odotellessa. ;)