Iiik!! Me tehtiin se! Emman ensimmäinen LUVA napsahti Tamskin kisoista Lempäälästä. Kyllä olen pikkuneidistä niin ylpeä. Kaikki se ärtymys neidin ainaisen rähinäkäytöksen vuoksi oli kuin pois pyyhitty. Kyllä se jotain osaa. Ei ehkä osaa olla nätisti kovinkaan usein, mutta osaa se agilityä! Emmiliini ♥

Talveksi ei otettu treenipaikkaa lainkaan. Joulukuussa käytiin vapaaharkkailemassa, mutta muuten agility on ollut poissa kuvioista. Tauko on tehnyt koiralle vain hyvää! Syksyllä huomasin, ettei vauhtia ja intoa enää oikein riittänyt, joten näin parhaaksi jäädä tauolle. Nyt on kyllä vauhti löytynyt ja hupskeikkaa, jään armottomasti jälkeen. Tosin olen tässä sairastellut niin paljon, ettei ole ihmekään, jos kunto on pohjamudissa. Nytkin kisasin lievässä kuumeessa.

Eka rata... Voi hyvänen aika se oli häsellystä. Koiran vauhti sai mun pakan sekoomaan ja yhtäkkiä en osannut enää ohjata. Heitin kädellä eteenpäin, vaikka piti mennä toiseen suuntaan renkaalle. Koira totteli kättä ja niin kauniisti kiersi hypyn osoittamallani tavalla. Hyllyksi sen jälkeen, mutta eipä tuo haitannut, koska... Sitten kepeillä tuli ongelmia, kun ohjasin huonosti ja Emma meni väärään väliin. Toisella yrittämällä neiti suikkasi kesken pois. Kun kepit oli lopulta selvitetty jatkettiin loppusuoraa kohti, jossa tuli melkein lentokeinu käskyttämättömyyteni vuoksi. Lopuksi vielä pussi on niin pelottava, että koiruus ihan vinkahti pussin "koppiosassa" ja tuli pois. Uusi yritys ja sitten uskalsi tulla läpi.

Eka rata oli kyllä niin järkyttävää katseltavaa, kun videolta ohjaustani näin. Onneksi sentään ymmärtää virheensä. Joskus voisi sitten lopettaa mokailun!

Vuodatus ei lataa suoraan videoita, joten tässä linkki toiseen rataan. https://www.youtube.com/watch?v=T81CJZQK5Ug&feature=youtu.be

Toinen rata menikin sitten paremmin, vaikka koira vähän haahuili. Kuskina ja kuvaajana toimi koiran mielestä niin paras immeinen, että olihan sitä pakko käydä moikkaamassa kesken radan. Ennen lähtöä jo koira yritti kiivaasti etsiä Aleksia, mutta vasta A-esteen jälkeen Emma löysi etsimänsä! Onneksi tuomari ei ollut turhan tarkka ja en ollut ehtinyt ohjata seuraavaa estettä. Puomille nousukin oli varsin ruma, mutta kyllä se siihen kontaktiin osui. Loppusuoralla neiti sitten vähän lähti suuremmalla vaihteella, mutta onneksi se osasi esteet ilman vieressä ohjausta ja totteli "koske"-karjahdustani. Äänenkäyttöni oli muutenkin suhteellisen voimakasta, vaikka koira toimisikin ilman ääntäkin. Radalla ihanneaika oli 47s ja suoritusaika -12.18s eli 34,82s.  Ja kun huomioi Hempalla moikkaukseen menneen ajan, niin aikas nopeahan tuo näköjään sitten onkin. Sija oli komeasti 1. Taisi olla luokan ainoa nollakin peräti.

Luvallisen koiran kanssa on hyvä jatkaa matkaa. Seuraavat kisat on jossain vaiheessa. Nyt täytyy keskittyä saamaan takaisin sekä terveys (verikokeiden ja keuhkokuvien tuloksia odotellessa) että kunto. Emma on ♥