Viimeinen puoli vuotta on ollut erittäin rankkaa aikaa. Motivaatio Vastin treenaamiseen on ollut nollassa. Arki on ollut helvettiä. Koira ollut ihan hirveä tekemisen puutteen vuoksi. Nyt viimeiset kolme viikkoa on ollut helpompaa ja koirakin ollut aivan erilainen. Mikä on siis muuttunut?

Suurin ja selittävin muutos on asunnon vaihto. Edellinen asunto tai oikeastaan naapurit siellä aiheuttivat niin suurta vitutusta, vihaa ja kuvotusta, että kotiin meno ja kotona oleminen oli ihan helvettiä. Naapurit häiriköivät ja ahdistelivat minua ihan urakalla. Kaikki alkoi siitä, kun puolikas poni eli ensimmäinen tilapäiskotikoira oli luonani hoidossa ja se äänteli parina ensimmäisenä päivänä. Laitoin käytävään lapun ja pahoittelin mahdollista meteliä ja pyysin ilmoitusta, mikäli jotain kuuluisi. Kukaan ei ilmoittanut mitään. Sitten sain isännöitsijältä ensimmäisen ilmoituksen kuuluneesta haukusta. Kauaa hoitokoira ei luonani ollut ennen oman kodin löytymistä eikä eroahdistusta ilmennyt ensimmäisen viikon jälkeen. Tiedän sen siitä, että minulla oli syksyn käytössä digital dogsitter, verkossa toimiva äänitysjärjestelmä, joka äänittää koiran yksinoloa. Nauhoilta ei kuulunut koiran ääntely merkittävissä määrin muuta kuin silloin, kun ovisummeria soiteltiin ja oven takana paukuteltiin. Vastia selvästi häiriköitiin systemaattisesti. Kirjoitin taas käytävään lapun, jonka sisältö oli asiallisesti ilmaistuna "perkele nyt loppu!" Tämän jälkeen häiriköintiä ei enää nauhoilta kuulunut.

Sen jälkeen naapurit valittelivat milloin mistäkin. Kaneista parvekkeella, koska ilmoituksen mukaan ne houkuttelevat lintuja parvekkeelle.... Autottoman poikaystävän autostakin valitettiin. Koirien haukunnasta valitettiin tasaisin väliajoin. Sain tietää mutkan kautta kuinka eräs naapuri levitti tarinoita kuinka Vasti on purrut lasta parkkipaikalla, repinyt jonkun naapurin pikkukoiraa käytävässä niin että "karvatupot vaan lentelivät". Loppuvaiheissa asunnossa majaili myös poikaystäväni, joka kuuli pihalla lasten kuiskivan hänen olen kanintappaja. Totuus oli, että poikaystävä ei ole kaneja lahdannut, Vasti oli haistanut pientä tyttöä, mutta EI purrut. Ja seinänaapurin koira oli tullut käytävässä tuon mainitsemani ensimmäisen tilapäiskotikoiran päälle. Vahinkoa ei hoitokoiralle sattunut, joten annoin asian olla. Kuulin myös luotettavalta taholta tämän valheita levittäneen henkilön halunneen savustaa minut ulos, jotta saisi tyttärensä asuntooni.

Tunsin vain vihaa naapureita kohtaan. Niin suurta vihaa ja inhoa, että se lamautti. Viimeinen nitti oli eläinsuojeluilmoitus, jonka mukaan olin mm. jahdannut parvekkeella kaneja teräaseella, sitten sullonut niitä laatikkoon ja kuljettanut laatikon mystisesti autoon. Myös parvekkeen kaiteella aurinkosuojana oleva pressu oli ilmoituksen mukaan vain tarkoitettu kanien tukehduttamiseen. Kun kuulin näitä tarinoita eläinlääkärin suusta, en voinut kuin ihmetellä naapurien luovuutta. Sitten tuli valtava raivo. Eläinlääkäri totesi kaiken olevan oikein mallikkaasti ja jokaisen elukan voivan erittäin hyvin.

Koska liikkuminen talon läheisyydessä oli minulle äärettömän vastemielistä ja ahdistavaa, Vasti reagoi valtavalla räyhäämisellä hampaat irvessä. Reppana yritti suojella minua ja häätää uhat pois. Heti, kun pääsimme tietyn matkan päähän talosta, rauhoituin ja koira rauhoittui. Tosin "rauhoittuminen" ei ollut mitenkään todellista tyyneyttä. Se oli vain sitä, että en kokoajan ollut oksentaa ahdistuksesta ja koira ei räyhännyt hampaat irvessä vaan ainoastaan karvat pystyssä. Lenkkeily oli helvettiä. Se ei ollut kivaa kummankaan eikä kenenkään mielestä.

Täällä uudessa ympäristössä Vasti on aidosti täysin erilainen. Se provosoituu vain, jos toinen koira räyhää sille, eikä silloinkaan lähde ylikierroksille vaan saan sen rauhoitettua. Olen itse täysin erilainen, rento, hymyilevä ja onnellinen. Lähden mieluusti lenkille, vaikka ohituksia tulee päivittäin kymmeniä. Innotus Vastin kanssa treenaamiseen on tullut takasin. Tänään raahasin vanhempani ja poikaystävän metsään haukuttavaksi ja voi kuinka hollannikas nautti.

Ihan rehellisesti voin sanoa, että toivon näille naapureille ikäviä asioita. Samalla tämän erään valheita levittäneen ja orastavasti kuntoutuneen mielenterveyteni tuhonneen henkilön puolesta olen jollain tavalla surullinen. Hän on sairas. Hän tarvitsisi hoitoa.

Nyt mieli on rikki. Ihan todenteolla. En tiedä olenko ikinä ollut näin heikoilla kantimilla, vaikka huonosti on ennenkin mennyt. Kuitenkin pienin askelin kohti parempaa. Onneksi on ihana avokki ja tuhotiimi hullu & nakki pitämässä liikkeellä ja turvassa. Ja onneksi on uusi, huikea työpaikka, jossa on kivaa ja josta en malttaisi edes lähteä kotiin.