APUA! Nyt se on todellista. Se, mitä kohti tässä on lähes kolme vuotta kuljettu. Se, mitä varten on kuvattu ja testattu ja otettu näytteitä ja kuvattu. On myös jännitetty, pohdittu, panikoitu ja lopulta kohdattu myös oma mörköni, BH. Nyt tuo BH:n läpäissyt holsku on astutettu. Nyt se on todellakin astutettu, joten jos Luoja suo ja kaikki on mennyt sekä tulee menemään hyvin, meille tulee pentuja! Nyt vain sormet, varpaat ja kädet ristissä, että saan pidettyä tuon hulluholskun ehjänä loppuun asti.


Vastikkiwannabe-578x1024.jpgMinulle tuli holsku pitkällisen haaveilun tuloksena. Sain vuonna 2003 joululahjaksi sisareltani Koirien pikkujättiläinen-kirjan, jossa oli rotuesittely hollanninpaimenkoirasta. Ihastuin täysin. Silloinen elämäntilanne ei antanut myöden. Olin 7-vuotias. Koiria tuli ja meni lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, mutta kun kesällä 2015 selvisi, että silloinen harrastus- ja kisakoirani terveys ei kestäisi, aloin äitini kehotuksesta etsimään pentua. Ensin mietin malinoisia, mutta pentueen, josta olin kiinnostunut, emä jäi tyhjäksi. Jatkoa miettiessä tajusin, että nythän voisin ottaa sen vuosikausia himoitsemani hollantilaisen. Soittelin kasvattajia läpi ja vaikka he olisivat olleet valmiita myymään, eivät yhdistelmät olleet ihan sitä mitä toivoin. Eräänä päivänä isäni laittoi tekstiviestin, että katsopas tämä kasvattaja, kun on tuomassa holsku narttua Suomeen. Soitin kyseiselle kasvattajalle. Ensimmäinen puhelu kesti n. 2h ja 15min. Tapasimme ja näin tulevan pennun isoäidin sekä tädin. Tykkäsin ja tein vaikutuksen myös kasvattajaan. Sillä tiellä olen ja en ole katunut. Kasvattaja on parhaimmillaan pennun omistajalle tuki ja turva, jolta voi kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja soittaa hädän hetkellä. Anni on ollut suuri tuki tämän epätoivoisen taaperruksen aikana, kun olen yrittänyt kehittyä agilitykouluttajasta pk-harrastajaksi. 

 

Vasti on ollut opettavainen ja haastava. Olin tottunut pieniin terriereihin, jotka tekivät rataa pallon tai makkaran vuoksi. Hyppäys hollanninpaimeneen, joka tekeekin töitä minun ja treenaamisen ilon vuoksi, oli hurja. Ensimmäinen vuosi oli arjessa kaamea. Opiskelin, kävin viikonloppuisin usein töissä ja kotona oli aktiivinen koira, joka ei väsynyt mistään määrästä treeniä tai lenkkiä. Tein sen virheen, etten opettanut sitä tärkeintä taitoa, rauhoittumista. Kun tilaisuus oli, olimme treenaamassa ja pikkuhiljaa koira vaati enemmän ja enemmän aktivointia. Lopulta Vasti aktivoi ihan itse itseään ja söi pariin kertaan koko irtaimistoni. Opinpahan olemaan kiintymättä materiaan. Nyt tekisin pentuvaiheen kovin eri tavalla, mutta tätä puuhastelua on ollut Vastin suvussa sekä hollantilaisilla ihan maailmanlaajusestikin. Rauhottumisen opettaminen siis ensiarvoisen tärkeää holskun kanssa.

Treenatessa Vasti ei montaa toistoa tarvitse. Se on äärimmäisen älykäs koira, joka haastaa ohjaajaansa myös älyllisesti. Hollantilainen kehittyy hitaammin kisavalmiiksi kuin usein vertailukohteena olevan malinois. Siinä missä malikka on vuotiaana lähes kisavalmis, on holsku vasta päälle kaksivuotiaana. Toki poikkeuksia on, mutta holskut kypsyvät hitaammin aikuisiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viettiä ei olisi ennen kuin kaksi vuotiaana. Viettiä löytyy, mutta keinoja käsitellä sitä, ei. Vasti on vahvasti kaksiviettinen koira. Tarkoittaen sitä, että sltä löytyy saalis- sekä puolustusviettiä. Saalista hyödyntäen olen pitkälti Vastin kouluttanutkin. Puolustus ilmenee esimerkiksi auton vahtimisena sekä uhkaavasti käyttyviin, vieraisiin reagoimisena. Ensisijaisesti uhkaavassa tilanteessa Vasti yrittää varoittaa ja lähteä väistämään, mutta uhan voimistuessa tai tilanteen jatkuessa koira pyrkii painostamaan uhkaa voimakkaasti. Ketään Vasti ei ikinä ole purrut, eikä se ole aggressiivinen koira, mutta jos joku yrittäisi minun päälleni hyökätä, ei Vasti epäröisi puolustaa minua. Vasti on sosiaalinen ja iloinen sylikoira, kunhan on ensin hyväksynyt ihmiset turvallisina.

Vasti on kohtuullisen kova koira, mikä tarkoittaa sitä, ettei se jää muistelemaan ikäviä tilanteita. Pelästyessään Vasti ensisijaisesti väistää, minkä jälkeen palautuu nopeasti ja tekee oma-aloitteisesti tuttavuutta aiheuttajaan. Kerrankin pimeällä kävelytiellä oli roskapönttö, johon Vasti reagoi nostamalla hieman karvoja ja kävelemällä suoraan roskapöntön luokse. Pelokas kaveri siis ei ole kyseessä, mutta nopeasti tilanteisiin reagoiva ja ilman ohjausta omia päätelmiä tekevä kylläkin. 

Temperamentiltaan Vasti on mielestäni erittäin vilkas. Se skannaa ympäristön tapahtumia erittäin tarkasti. Tietää tarkalleen missä se lehti lentää, mistä tulee auto ja toiminnan päättyessä siirtyy tutkimaan kuka tulee vai tuleeko tai näkyykö mitään. Vaikka neiti onkin yleensä tuntosarvet ojossa, kykenee se treenatessa keskittymään vain yhteen asiaan, minuun. Vasti on erittäin tarkkaavainen ja innostunut treenatessa. Koirasta näkee kuinka se nauttii, kun saa tehdä ja totella. Ilo on hulluholskun kanssa treenata.
 

Holskun kanssa vaaditaan pitkää pinnaa, huumorintajua, mustavalkoisuutta, aktiivisuutta sekä halua harrastaa. Kotikoiraksi en hulluholskun lasta suosittele. Mikäli pennut yhtään tulevat emäänsä, niin ne nauttivat työskentelystä ja vaativat aktivointia. Vastin kanssa on tehty hakua, metsäjälkeä, id-jälkeä, noseworkia, agilityä, mondioringia sekä vetohiihtoa. Sillä on erittäin tarkka nenä, jolla on jäljestetty metsässä, pellolla, hakkuulla, hiekalla kuin asvaltillakin. Joten pennuistakin odotan olevan vaikka mihin tai mihin vaan.

Tässä nyt pikainen kooste tuosta neidistä. Mikäli tuntuu, että ehkä voisit selvitä ja kiinnostaisi tietää lisää, ota yhteyttä kasvattajaan tai minuun. Ja meitä saa tulla myös moikkaamaan. Holsku ei ole helppo, mutta holsku on paras! ;)