... on otus, joka levittää niin pentukuumetta kuin treeni-intoa. Sen esiintymisalue on koko maailma ja se saattaa aiheuttaa vaarallisia ja vuosikausia kestäviä oireita, kuten pissalätäköitä lattialla, pureskeltuja kenkiä, iltoja sateisella treenikentällä, viikonloppuja autossa matkaten ja jatkuvaa ja tiukassa istuvaa karvaisuutta. Viime aikoina ollaankin koirakärpäsen puraisusta "kärsitty" ja tehty kaikenlaista sisätreeniä, koska ilmat on olleet vähän kosteat. Ollaan harjoiteltu koriin menemistä, lelujen siivoamista, ovikelloa ja muuta mukavaa. Pilvipoudan aikana ollaan tehty pihalla makkarajälkeä ja käyty uimassa.

Emmasta näkee selvästi kuinka se nauttii tekemisestä. Tyttö haluaa tehdä töitä ja ei ymmärrä, ettei jatkuvasti voi vain siivota leluja tai koskea targettiin. Hetken syyttävän tuijottamisen jälkeen malttaa kuitenkin käpertyä väsyneenä nukkumaan. Emma on siitä kiva tempputreenikaveri, että tyttö oppii todella nopeasti. Lisäksi tosi iso juttu on se, ettei Em arastele suun käyttöä. Ottaa leluja, avaimet, kyniä, oikeastaan mitä vain, suuhunsa ja tuo ne mulle. Emmalle on helppo opettaa kaikkea turhaa, mutta jos tekee liian monta toistoa, koiralla menee kuppi nurin ja ei pysty enää keskittymään, eikä suositukset enää ole puhtaita. Siinä saa itse olla todella tarkkana, ettei ota innossaan liikaa toistoja. Haasteena on myös se, että jos käskytän liian kovasti eikä koira ymmärrä mitä haluan, neiti lysähtää maahan ja menee aivan lukkoon. Suunnitelmissa on viedä Emma jossain kohtaa luonnetestiin, koska olisi todella kiinnostavaa nähdä miten se reagoi kokeen eri tilanteissa.

Epun kanssa ei vain voi treenailla enää tosissaan. Toinen vaan haluaisi namia, mutta ei oikein ymmärrä, että jotain pitäisi tehdä sitä ennen. Usein siitä seuraa mitä ihmeellisempiä namin kerjuu yrityksiä ja en voi olla nauramatta. Epusta on tullut höppänä vanhus. Jäpikän nuoruus vuosina opetin sille kymmeniä eri temppuja, koska koira oppi nopeasti ja selvästi tykkäsi. 6lk kouluesitelmään olenkin kirjoittanut Epun osaavan yli 60 erilaista temppua. Enää en itsekään muista mitä kaikkea on tullut opetettua. Epun ikääntymisen näkee paitsi temppujen valikoivana suorittamisena, mutta myös korvien menetyksenä. Aivan selvästi koiraa ei enää kiinnosta totella! On monia tilanteita, joissa huomaa selvästi, että koira tietää mitä pitäisi tehdä, mutta tekee päin vastoin. Kun käsken koiraa pysähtymään, niin ei puhettakaan. Vanhus jatkaa hitaasti löntystämällä omaan suuntaansa, kunnes karjaisen pari kertaa uudestaan. Eppu on kuin teini: "siis huoh oikeesti mä en niiiiin kuuntele sua!!" Kyllä pappa kuitenkin hyvin tottelee, se vain vaatii enemmän aikaa ja hermoja.

  Neiti on toipunut tassuvammastaan todella hyvin. Pari viikkoa meni kunnes anturan nahka oli parantunut kokonaan. Haavasta ei tullut kertaakaan verta, koska Emma oli siististä vetänyt orvaskesin pois. Alussa tassutossu oli ihan kauhea, mutta nopeasti neiti siihen tottui. Pahinta oli, ettei viikkoon saanut mennä uimaan. Aina ulos lähdettäessä veti rantaan ja koiran naama venähti joka kerta, kun suunta olikin ihan toinen. Normaalisti Emma ui kesällä lähes joka päivä ja voi kuinka paljon vesiparson siitä nauttiikaan. Käytiin tapaturman jälkeisenä päivänä Jyväskylässä turisteilemassa. Hihnakoulutus on alkanut jälleen uusin voimin ja neuvoin eikä treenit katso kaupunkia. Meillä meni melkein 45 minuuttia kilometrin matkaan, kun eräs ei malttanut olla vetämättä. Mutta iloinen asia on se, että pikkuhiljaa Emma on alkanut ymmärtää hihnassa kulkemista. Vetäminen on vähentynyt radikaalisti ja lenkkeily kahden koiran kanssa on useimmiten jopa mukavaa!

Tein itse ratkaisevan laatuisen päätöksen, kun otin ammattikoulusta lähihoitajan paikan vastaan. Koko pienen ikäni olen suunnitellut ja ajatellut olevani "isona" korkeasti koulutettu. Muuta vaihtoehtoa ei ole ollut ja olen paineistanut itseäni lisää sisarusten opinnoilla. Sisarukseni ovat tehneet ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa kaksi tutkintoa tai jatkavat maisteriksi asti. En halunnut jäädä sisarusparvessa "huonoksi" ammattikoulun käyneeksi. (En missään tapauksessa halua vähätellä amiksen käyneitä! Äitini ja isänikin ovat ammattikoululaisia.) Lopulta tajusin, ettei sillä ole mitään väliä mitä muut ovat, kunhan vain itse viihdyn työssäni. Lähihoitaja minusta siis toivottavasti on tulossa, mutta suuntautuminen on vielä auki. Päihteet ja mielenterveys tai lapset ja nuoret tai jotain aivan muuta.  Sitä paitsi, olen varmasti sisaruksistani pätevin koiriin ja koiraharrastuksiin liittyvissä asioissa. Eikä kukaan heistä tainnut olla 19-vuotiaana yhdistyksessä yhtä aktiivinen kuin minä nyt Ylökkissä. ;) ♥