Vastin virallinen 1v nassukuva. Ihotulehduksen jäljet on vielä näkyvissä,
mutta pikkuhiljaa poistumaan päin. Onneksi.

Vasti on sosiaalinen ja leikkisä, mutta toisten narttujen kanssa olen silti varovainen. Muutamista nartuista Vasti tykkää, mutta pääsääntönä pidän sitä, että vieraisiin narttuihin ei tutustuta lainkaan. Urokset menee kevyesti Vastin seulasta läpi. Ilman hihnaa Vastilla ei ole mitään ongelmaa toisten koirien kanssa, mutta treenatessa koira ei kestä häiriökoiria lähellä. Lenkillä täytyy olla tarkkana, mutta kun otan koiran hallintaan ja etäisyyttä ohitettavaan riittävästi, homma sujuu.

Olen muuttanut omaa käytöstäni mustavalkoisemmaksi ja koira onkin taas selvästi paremmin hanskassa. Lohdullista huomata, että epätoivoon jo vaivuttuani saan koiran sittenkin taas tottelemaan. Eihän se vielä, todellakaan, ole täydellistä ja tietyissä tilanteissa korvat häviää täysin, mutta minulla on toivoa.

Paljon polemiikkiä herätti kommenttini kuinka Vasti tarvitsisi vahvan miehen ohjaajakseen. Tämä tulkittiin monella tavalla ja ihmiset järkyttyivät ja tuohtuivat. Pointti tässä "vahva mies" vertauksessa oli se, että miehessä on, yleistämällä, tiettyjä luontaisia ominaisuuksia, jotka koirassa herättää kunnioitusta. Esim. matala ääni, rauhalliset ja vähäeleiset liikkeet, yms. Kun minua vertaa esimerkiksi isääni, niin olen huomattavan hätäinen, sählä, rauhaton ja joko kimitän tai huudan. Minulla ei siis ole luonnostaan sellaista habitusta kuin miehellä, esimerkkinä edelleen isäni,
joten minun täytyy opetella olemaan selkeämpi ja huutelemaan ja heilumaan vähemmän. Varsinkin, kun koirani on jästipää, joka vaatii rauhallista ja eleetöntä ohjausta. Joillakin naisilla on tuo rauhallisuus ja selkeys verissä, mutta minulla ei ole, joten minun täytyy opetella sitä.
Korostan nyt sitä, että en yleistä naisien olevan miehiä huonompia koirien kanssa.
En todellakaan, koska se ei ole totta.
Jokaisella, sukupuolesta ja sukupuolettomuudesta riippumatta, on omat hyvät ja huonot puolet kouluttajana ja aina voi ja kannattaa yrittää kehittyä. Eikä kaikilla miehilläkään ole mainitsemiani ominaisuuksia, mutta lähipiirissäni koiralliset miehet ovat suhteellisen samantyyppisiä.

Ollaan taas parina kertana käyty ylöjärveläisten koirakoiden kanssa leikkitreffeillä. Viime kerralla kamera eksyi mukaan ja kaverina oli vanha tuttu Luke. Pari kuukautta Vastia nuorempi valkoinenpaimenkoira.

"Tuolla se menee..."

Vaanii...

VAANII...

Hyökkäys!

Vastin leikkityyliin kuuluu pureminen, painiminen, jahtaaminen ja näpsiminen. Tätä ymmärtävät, mieluusti pojat, ovat tervetulleita riekkukavereita.