Reilu vuosi sitten minulla oli kaksi tervettä koiraa ja molempien kanssa uskalsin agilitya ottaa. Nyt minulla on eläkkeellä oleva allerginen ja sairaseläkkeellä oleva aktiivinen. Kun vuosi sitten kuvittelin elämääni nyt, en todellakaan nähnyt tällaista tilannetta.

Emman selkä on tarkemmin mietittynä oireillut oikeastaan aina. Tosin oireilu on ollut lanneselän jumiutumista herkästi, joten ajattelin sen vain johtuvan koiran rajustakin juoksemisesta. Tänä kesänä Emma alkoi oireilemaan enemmän, mutta vieläkään oireet eivät olleet hälyyttäviä tai edes helposti havaittavissa. Lähes kaikki kenen kanssa asiasta juttelin, sanoivat Emman olevan normaali eivätkä huomanneet mitään muutosta. Oireina Emmalla oli siis liikkeiden epäpuhtaus, pienet ongelmat hyppytekniikassa, lanneselän köyristyminen sekä koiran silmistä ja olemuksesta paistava kipu. Erittäin ongelmallisen Emman voinnin seuraamisesta teki se, että oireet ja ongelmat tulivat ja menivät miten sattuu. Toisena päivänä koiran silmät kiiluivat kipeyttä ja takapään liikkeet olivat töpöttäviä. Toisena päivänä koira oli aivan normaali. Välillä mietin olenko vainoharhainen, kun muut eivät koirassa eroa huomaa ja taas se on oma itsensä. Pieni epäilys kuitenkin sisällä oli ja päädyin kuvauttamaan koiran lonkat ja selän.

Kun lonkkien tulokset tulivat, hypin riemusta. A/A lonkat! Ehkä olin kuvitellut oikeasti vain turhia! Ilo haihtui hyvin nopeasti, koska selän tulokset tulivat seuraavana päivänä. Epämuotoisia nikamia ei ollut VA0. Epäilemääni spondyloosia ei löytynyt SP0. Lanne-ristinikama on välimuotoinen ja epäsymmetrinen LTV3. Putosin ja pahasti.

Tulokset nähtyäni menin täysin hajalle. Ei tässä näin pitänyt käydä! Kuvien piti olla puhtaat ja syynä vain joku syvällä oleva jumi. Ei Emma voi olla kipeä. Se ei saa olla sairas. Sen pitäisi olla kunnossa ja tulla joku kaunis päivä agilityvalioksi ja elää pitkään ja olla terve. Ensimmäiset tunteet tiedon saamisen jälkeen olivat pelko ja syyllisyys. "Onko Emma joutunut suurissa kivuissa menemään ja tekemään tahtoni mukaan? Mitä tein väärin? Mitä teen nyt? Kuoleeko se käsiin?" Todennäköisesti. Rakenteellinen virhe ei ole minun syyni. Yritän jatkaa elämää ja keksiä Emmalle uusia, kivoja ja kevyempiä harrastuksia. Ei se kuole. Yritän olla järkevä ja vahva, mutta en oikein usko tilannetta vieläkään.

Onneksi on koiraihmisiä ympärillä, joilta saa kysyä neuvoa ja pyytää apua. Saatiin jo vinkki, että vesiriistakokeet vois olla kokeilemisen arvoinen laji. Tokon alkeiskurssilla Emma oli eilen aivan liekeissä! Keinoluolille piti mennä jo keväällä, mutta nyt tulee ainakin lähdettyä. Mejässäkin voisi taas aktivoitua. Ei meidän elämä agilityn loppumiseen pääty, vaikka agi onkin ollut meillä se THE laji. Onneksi on lainakoirana kääpiövillis Didi, jonka kanssa aion saavuttaa sen, mitä Emman kanssa ei olla vielä saavutettu: kolmas nolla ykkösistä.

Tällä hetkellä agility on harrastuslistassa nimikkeellä "toistaseksi ohi". Mikäli lihasten vahvistaminen, hieronta ja jumppaus auttavat, saattaa Emma joskus sen kolmannen luvan kisoista käydä hakemassa. Tärkeintä kuitenkin on, että saan pitää Emman vielä monta vuotta ja saan pitää sen mahdollisimman kivuttomana! EMMA ♥