Pari kuukautta sitten keksin, että voisin alkaa virallisesti hulluksi koiranaiseksi. Niinpä ryhdyin Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle tilapäiskodiksi. Oikeastaan kukaan kenelle asiasta kerroin ei ottanut ideaani ilolla vastaan. Ymmärrän kyllä, että kun oma koira on vasta 10 kk on aikaista ottaa nurkkiin pyörimään uutta ongelmaista kaveria sille. Pohdin pitkään ja hartaasti asiaa ja lopputuloksena meillä on nyt hoitokoira, Esau.

Esau on sekarotuinen n. 3v uros. Roduiksi itse veikkaisin saksanseisojaa ja ehkä tanskandoggia. Myös ajokoiraa tai vinttikoiraa saattaa olla. Tai dobberia. Eniveis koira on iso. Säkä on silmämääräisesti arvioiden n. 10cm Vastin säkää, 57cm, korkeampi. Esau eli kotoisammin Esa on elänyt häkissä ja ulkona, joten sisäkoiraksi kerrostaloon muuttaminen on sille ollut aika suuri kriisi. Ulkona poika on rohkea ja erittäin kiva. Ihmiset, vaunut ja pyöräilijät eivät liiemmin hetkauta. Toiset koirat ohitetaan hienosti, kunhan koiralle kertoo, ettei ole tarvetta lähteä kiihtymään. Pelkkä "höpöhöpö, mennään" riittää ja sitten Esa ei enää viitsi edes vilkaista toista koiraa.

Kotona sisällä koira on aivan toisenlainen, koska ympäristönä asunto ei ole tuttu. Suihkuverhon heiluminen oli todella pelottavaa. Sanomalehden tipahdus luukusta oli pelottavaa. Kaikki kotikoiralle täysin normaalit asiat, esineet ja toimet on jännittäviä. Silti jo päivässä on tapahtunut huima muutos. Nyt Esa kävelee pää pystyssä, kun eilen otti varoivaisia askelia päätään riiputtaen. Saan olla itse kovin tarkkana, koska äänensävyn ja -painon muutos vetää koiran maahan. Löin varpaani kuivaustelineeseen ja kirosin. Esau meni heti maahan ja olemus muuttui "anteeksi, kun olen olemassa". Käsissäni on erittäin kiltti, rauhallinen ja herttainen poika, jonka kanssa täytyy edetä pehmeästi. Vähän vaihtelua kovapäiseen hollannikkaaseen.

Vasti on aivan innoissaan uudesta kaverista. Niin innoissaan, että sai eilen istua vähän jäähylläkin. Tänään pentu on ymmärtänyt jo antaa kaverin vähän hengittääkin välillä. V on sosiaalinen ja loputtoman leikkisä pentu. Se on hyvä, koska vaikka Esau tarvitsee omaa aikaa ja tilaa, Vasti saa siitä kaivettua vähän itseluottamustakin esiin. Äsken Vastin leikitys yritykset tuottivat tulosta ja Esa lähti leikkiin ja jopa leikitti Vastia. Kyllä siinä vähän sydän suli kovemmallakin.

Koiran suurimmat ongelmat, jotka tähän mennessä olen löytänyt, ovat eroahdistus sekä arkuus sisällä. Tosin en tiedä onko kyseessä eroahdistus vain vaan uuden paikan aiheuttama stressi. Kuitenkin me harjoitellaan yksinoloa ja rakkaus on rajoittimen takana. Tällä tarkoitan sitä, että en lällytä koiraa määräänsä enempää, jottei se kiinny minuun liikaa ja ahdistu enää enempää kuin olen poissa. Mielenkiintoinen koira, joka ei missään tapauksessa ole toivoton tapaus. Joku saa tästä ukkelista vielä hyvän ystävän.

Kuten huomasitte kuvissa ei ole Esau vaan ystäväni dobberivaava, Anselmi.
Jos Esaun haluaa nähdä, joutuu näkemään minutkin. Livenä. ;)

Nyt pitää mennä järjestämään autoa, jotta tuo pikkupoika mahtuu sinne. Kirjoittelen KesäEsa-projektista aina välillä. Korostan sanaa projekti. Ei oma, ei pysyvä, pelkkä projekti. Ehkä.

ps. Sain keksiä itse nimen. Eläinsuojelu -> Esu -> Esa -> Esau.
Esau löytyy samasta maailman luetuimmasta bestselleristä kuin kuningatar Vastikin.