Tänään oli Ylökkin järjestämä tokokoulutus, jonne lähdettiin kyllä aivan seisovin jaloin. Kouluttajana oli Jessica Svanljung, joka oli suoraan sanoen ennen tätä aivan nevahööd-ihminen. Takki auki ja tuntematonta kohti siis lähdettiin. Lisämausteen jännitykseen toi naishormonit. Vastilla on nimittäin jonkin asteinen valeraskaus päällä, kun maitoa erittyy ja koira on erittäin, epänormaalin, hellyydenkipeä.

Koulutukseen ajaessa yritin kiireesti miettiä, mitä me halutaan treenata. Missä meillä on ongelmia? Mihin kaipaan apua? Mitä ongelmaa en osaa ratkaista itse? En koe olevani tokossa kovin hyvä kouluttaja koiralle, mutta en keksinyt mitään sen suurempaa ongelmaa. Kapula on koiralle ollut epämiellyttävä pitää kiinni eikä kyllä olla sitä puoleen vuoteen treenattu, mutta parin noudon kautta tehdyn kapulaharjoitteen jälkeen ei ollut enää ongelmaa. Päinvastoin. Vastin ikä näkyy kyllä höseltämisenä, mutta muuten se tekee oikeasti ihan kivaa tokoa/tottista.

Ollaanhan me tehty töitä, mutta silti hoen, että ei osata mitään. Vaikka ollaan treenattu tavoitteellisesti alusta lähtien, en ole kiirehtinyt tai vaatinut koiralta liikaa. Meillähän oli treenit melkein nollassa 6kk-8kk iässä töiden vuoksi. Treenikaverit on sanoneet, että Vasti on tosi taitava, mutta olen lähinnä hymähtänyt kommenteille. "No osaahan se ton, mutta eihän se oikeasti mitään osaa." Tänään havahduin siihen, että Vasti osaa oikeasti. Kouluttajakin sanoi, että koira on taitava ja luonteeltaankin kiva. Olen saanut paljon kehuja ja positiivisia kommentteja koirastani sellaisilta henkilöiltä, joita arvostan ja jotka tiedän päteviksi. Tuntuu mukavalta, että muutkin huomaavat, että toi villieläin on oikeasti aikas hyvä pakkaus.

En ole opettanut Vastille seisomista vielä ollenkaan, mutta silti saatiin edes tämän tasoinen kuva kaksistaan. Asento on huono, mutta selvästi näkee kuinka etupää on valmiimpi ja takapää honkkeli. Peruspentu siis. Takapään lihaksia ja koordinaatiota ollaankin alettu hissunkissun treenailemaan. PK-esteet ovat kuitenkin sen verran korkeat, että rapiat 56cm koiralla on niissä tekemistä, joten lihastreenit on tärkeät. En aio hyppyyttää koiraa korkeampia hyppyjä ennen kuin koira on pari vuotias ja kropaltaan oikeasti valmis. En aio rikkoa koiraani, koska meillä ei ole mikään kiire mihinkään. Kauhulla katselen niitä maksikoiria, jotka viedään heti kisaiän saavutettuaan kisoihin hyppimään joko agilityesteitä tai PK-esteitä. Sitten koira on kuusi vuotiaana eläkkeellä ja kroppa kulunut ja kipeä. Idiotismia.

Me ollaan muutamia kertoja käyty Ylöjärven Teivossa Eläinavustajalla treenailemassa. Tunnustan, että välillä epätoivon hetkinä olen miettinyt saanko Vastista tehtyä koiraa ollenkaan, mutta olen nyt saanut paljon enemmän varmuutta hulluholskun kanssa eloon ja treeniin. Kovin kiitollinen olen Tommille, joka on meitä auttanut. Tai minua auttanut. Koska minähän se vinkkejä ja joskus ihan kädestä pitäen neuvomista kaipaan. Suosittelen erittäin lämpimästi Eläinavustajan koulutuksia!

Vastilla on nyt niin vahvasti mörkö/epävarmuus/teini-ikä päällä, että huh huh... Epämääräiset asiat on haukuttava ja usein ne tututkin ihan vain varmuuden vuoksi. Rasittavaa, mutta täytyy vain hokea, että nyt kun jaksaa tsempata ja kasvattaa eläin kunnolla, elämä on jatkossa helpompaa. Aika hyvin koira pikkuhiljaa ymmärtää jo, että ihan kaikelle ei välttämättä tarvis mölistä.

Tänään tokotreeneissä sain olla ylpeä hulluholskusta, mutta erityisesti sydämessä läikähti, kun koira näytti, että haluaa tehdä yhdessä töitä; Vasti haisteli vähän matkan päässä maata, kun puhuin kouluttajan kanssa. Neutraalilla äänellä sanoin "Vasti" tarkoituksena saada koiran huomio varsinaista käskyä varten. Nimen kuultuaan koira käännähti saman tien ja juoksi suoraan perusasentoon viereeni. Koiran silmät loistivat, kun se tapitti suoraan silmiini.
"Olen valmis. Tehdään töitä. Yhdessä."
Tuli niin hyvä mieli.

Mun hullu on paras hullu. <3