Kevät on ollut yhtä päätöntä kaahaamista. Vaihdoin työpaikkaa maaliskuussa kahden viikon varoituksella ja siitä lähtien on menty tukka putkella. Jiska teki edellisessä paikassa töitä muutamia kertoja viikossa vanhusten ilona, joten työpaikan vaihduttua nakki on päässyt kotikoiran elämään kiinni. Täysin emme ilostuttajan työtä ole lopettaneet vaan on koira käynyt uudessakin paikassa lapsia tervehtimässä. Läheiset myös jaksavat kysellä Jiskan perään ja hellyydenkipeä pieni otus onkin voittanut kaikki tielleen osuneet ihmiset, jota koiria kovasti pelkäävät, pulelleen.

Tavoitteena on viedä Jiska näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, mutta vuorotyön sotkiessa elämää ei mikään muu ole varmaa kuin epävarma.

Aina kun kerron omistavani holskun ja kääpiömäykyn ihmiset jaksavat päivitellä kuinka suurella kokoerolla olevat ja hyvin erityyppiset koirat tulevat toimeen. Ja vieläpä kummankin ollessa leikkaamaton. Vastaan aina samoin; "ne ovat kuin paita ja peppu." Eilenkin aamulla herätessäni koirat olivat vierekkäin sängyssä ja Vasti nuoli pienempää tämän yrittäessä nuolla takaisin. Koominen pari, mutta kovin ne toisistaan pitävät. Jiskan palatessa kummilasta lomalta Vastin luo, on koirien ilo sanoinkuvaamaton. Sitä häntien huisketta ja ilon vinkaisuja on ihana katsoa. 

Tänä kesänä on Vastin kanssa aikomuksena tehdä BH. Yksi BH jo oli kiikarissa, mutta tattadadaa... olin tuolloin töissä. Vasti on myös tarkoitus kuvata selästä virallisesti, joten doping varoaika täytyy laskea ennen kuin saadaan käyttäytyä, toivottavasti, hyvin. Selkähän Vastilla on kuvattu jo, mutta koira oli tuolloin alle 2v. Viralliset paperit tarvitaan ennen kuin Vasti on tarkoitus seuraavasta juoksusta astuttaa. Juoksuja odotan alkavaksi syys-lokakuussa, joten tulee talvipentuja, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Se, että vihdoin BH:n tekeminen alkaa tuntua realistiselta on vaatinut verta, hikeä ja kyyneliä. Ensimmäisen vuoden Vasti söi aivan kaiken kotona ja oli oppivainen, mutta aivan ylivilkas.
Toinen vuosi haettiin meille molemmille sopivaa hallintaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt kolmas vuosi käynnissä ja muutamia raivostuttavia kotkotuksia lukuunottamatta
Vasti alkaa olla aikas upea hollanninpaimenkoira. 

Kävimme pari päivää sitten äitini ja sisareni sekä Jiskan ja Vastin kanssa kahvilassa. Sain olla äärettömän ylpeä siitä miten härveliholskuni käyttäytyi. Kerran haukahti, mutta silloinkin sain koiran heti rauhoittumaan uudestaan aloilleen. Äitini ja sisareni ihmettelivät ja ihastelivat, koska he ovat nähneet mistä me olemme lähteneet, minkä läpi kulkeneet ja tämän hetkinen piste on kyllä saavutus. Minä voin luottaisin mielin kulkea Vastin kanssa lähes missä vain, koska tiedän miten se toimii, miten osoittaa eleillään koska on reagoimassa ja miten reagoi. Holsku on rotuna kuitenkin suhteellisen terävä, vilkas ja suomeksi sanottuna haastava, joten vähän täytyy olla ylpeä itsestäänkin. Ilman apua emme tässä olisi ja valtavan kiitollinen olenkin Ignitian ja Keep Dutchingin kasvattajille.